Lauantaina se alkoi ja melkein maanantaina se päättyi. Kun emännältä alkoi valua tuoreen punaista verta, niin päätimme lähteä oitis sairaalaan. Siinä oli turha soitella sairaalaan kysyäkseen, mitä tehdään, koska sinne he olisivat kuitenkin käskeneet. Sairaalassa vuotoa tutkittiin ja vauvan sydänääniä kuunneltiin. He totesivat, että kaikki on kunnossa mutta tuleva isä saa lähteä kotiin ja tuleva äiti jää vuodeosastolle. Sunnuntaiaamuna noin yhdeksän aikaan menin sairaalaan katsomaan, mitä Emännälle kuuluu. Tapasimme siellä lääkärin ja hän kertoi, että kun raskaus on jo 14 päivää yli lasketun ajan niin, synnytys käynnistetään.
Siitä alkoi pitkä odotus. Kalvo puhkaistiin, tippaa annettiin ja mitään ei tuntunut tapahtuvan, kunnes supistukset alkoivat puolenpäivän aikoihin. Supistukset kovenivat ja kivut lisääntyivät samoin, myös kivun lievitys. Tässä vaiheessa tulevat isovanhemmat olivat jo tulisilla hiilillä ja kyselivät paljon kysymyksiä. Tunteja kului ja odotus oli pitkää ja tylsää. Noin 20 minuuttia vajaa 10 emännälle annettiin lupa ponnistaa, siitä meni noin 30 minuuttia ja äidillä oli vatsanpäällä 50cm ja 3410 grammaa painava tyttövauva.
2 kommenttia:
Onnittelut uudelle isälle, äitille ja koko porukalle!
Onnea minun ja Markuksen puolesta. Toivottavasti äiti ja vauva voivat hyvin jatkossakin.
Lähetä kommentti