Tuli ja meni

Jouluaatto tuli ja menikin jo ja nyt kaikki odottavat jo vuodenvaihdetta, niin myös me. Ystävät ovat kyselleet mitä teemme Uutena Vuotena ja huomanneet välittömästi sen, että emme edes me tiedä mitä teemme vuodenvaihteessa. Jälkikasvi ei siis ole vieläkään tullut, vaikka häntä on jo odotettu pitkään ja hartaasti. Monet ovat jo soittaneet ulkomaita myöden, että onko jo tullut. Olemme luvanneet ilmoittaa heti kun tulee. Eräskin henkilö kyseli, että onko emäntä aloittanut tekemään mitään erikoista, kuten pesemään ikkunoita tai lattioita. Nyt voin tässä vastata, että ei ole. Asiat pyörivät edelleen samoissa kaavoissa kuin viimeksikin blogia kirjoittaessani.

Päivää ennen joulua

Kuvassa: Emäntä itse, odottamassa jälkikasvuamme.


Jouluaatto lähestyy ja samalla lähestyy se päivä jota olemme odottaneet pitkään ja hartaasti, eli laskettu päivä jolloin pikkuisen pitäisi syntyä. Vaikka se jouluaatto on huomenna, niin jälkikasvu ei ole näyttänyt minkäänlaista merkkiä syntymästä, taitaa olla tyttö, koska naisiahan saa aina odottaa tai ainakin aika usein.

Mutta kyllä se pikkunen sieltä tulee aikanaan. Tuo lause on jo käynyt aika tutuksi tässä viimeisen kahdenviikon aikana, sillä ystävät, tutut ja kylänmiehet ovat soitelleet ja kyselleet, että joko hän on syntynyt, kumpi tuli ja paljonko painoi? Tässä samalla kun pohdin pikkuisen syntymää, niin olen alkanut miettimään, että jos hän meinaakin syntyä vuoden ensimmäisenä lapsena. Näin hän pääsisi heti julkisuuteen ja ehkäpä vielä etusivulle, että liekö jo aloittanut tuota uraa julkisuudenhenkilönä.

Odotusta

Aikaa tämän blogin kirjoittamiseen on tällä erää vähän. Ajattelin jos kirjoittaisin siitä mitä kaikkea se tuo tullessaan kun perheeseen tulee pikkuinen. Niin meille syntyy kohta vauva, en todellakaan tiedä mitä kaikkea se tuo tullessaan tai miten elämä muuttuu mutta olen päättänyt ottaa sen päivä kerrallaan. Jännittää hieman mutta en osaa muuta sanoa.