Paljon on vettä ehtinyt virtaamaan Kokemäenjoessa siitä kun viimeksi kirjoitin blogiin. Tyttömme ensimmäinen juhla oli 18.2.2007, eli ristiäiset. Hän sai nimekseen Fiona Shenglai (圣来). Nyt hänellä on vanhempien lisäksi viisi kummia, jotka pääsevät seuraamaan hänen elämäänsä iloja ja suruja.Kuuntelin tässä tänään Yötä ja vastaan tuli kappale, joka kuvasi omia tuntemuksiani hyvin ja uskon, että se sama kappale kuvaa myös muiden vanhempien tuntemuksia hyvin. Vaikka esittäjä on Yö, niin kappaleen on kynäillyt Juice Leskinen Yö-yhtyeelle vuonna 1990. Kappale löytyy albumilta ”Hyviä vuosia” ja kappaleen nimi on ”Ihmisen poika”. Vaikka laulussa lauletaankin pojasta ja meillä on tyttö, niin samoja juttuja olen käynyt läpi. Laulussa poika nukahtaa kesken iltasadun niin tyttömme nukahtaa isän rinnanpäälle hetkessä. Siinä kun katson tyttöämme, niin ei voi muuta kuin kastoa kuinka kaunis hän on, eikä muuhun kykene kuin uuden oppimiseen. Siitä kun hänet siirrän omaan sänkyyn nukkumaan niin voin vain kuvitella millaista unta hän näkee. Useammin kuin kerran olen jäänyt katsomaan hänen nukkumistaan ja jälleen on yhdyttävä laulun aatoksiin, kun häntä katson, niin liukenee yöhön aikuisen murheet. Kuten jo Juice aikanaan kirjoitti, niin ”me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit”.
Vaikka Fionan ”työnä” on vain uuden oppiminen, syöminen, nukkuminen ja kasvaminen, niin silti samalla hän kietoo isänsä pikkurillinsä ympärille tavalla johon kukaan muu ei kykene. Kun tulen töistä kotiin, niin vaihdan kotivaatteet päälle ja pesen käteni, sen jälkeen menen pienen tyttöni luokse juttelemaan ja leikkimään. Kun saavun tyttäreni eteen, niin tyttö on täynnä hymyä ja hänen kasvoistaan näkyy ilo ja riemu. Kun juttelen hänen kanssaan, niin huomaan kuinka hän yrittää vastata takaisin, vaikka ei vielä osaa oikeita sanoja. Välillä tuntuu, että hän osaisi sanoa ”joo” ja ”ei”, vaikka sanat eivät ole selviä, niin tuntuu siltä, että hän tietää niiden merkityksen.
